Moro.
Niin. Pojat. Oishan se tosi siistiä jos ois ihan ihka oikee poikakaveri. Siis poikkis ihan vakavasti. Aina kun nään jonkun parin riitelevän ajattelen , et mä en sit haluu riidellä ja jollain tapaa uskon, et pystyn elämään suht-sopuisasti ja eroomatta ihan koko elämäni.
 Miks kaikki aina eroo?
 Miks menee naimisiin jos ei sitä pysty pitämään?
 Eikö eka pitäs tutustuu ihan rauhassa, sitten seukata, sitten alkaa vasta miettiä avioliittoo ja SITTEN vasta lapsia?
 Niin mä oon sen ajatellu. Ja toitotan aina kavereille jotka valitsee puolisonsa selän loppupäässä olevan ruumiinosan mukaan, että ei 'sen oikean' tarvi ees näyttää hyvältä. Mulle ainakin kelpaa vähän erilaisemman näkönen, kunhan se on mukava ja meillä synkkaa ja on kivaa. Tottakai nyt sen näkönen, et kehtais kavereille näyttää mut ei mikään Jared Leto. Tai Zac Efron. Vanessa Hudgens sanoi jossakin, oisko ollu MissMix in haastiksessa, et on vaikee elää niin hyvännäkösen poikkiksen kaa mustistelematta. Se voi olla. Musta tuntuu, et mä oon aika nopeesti mustasukkanen. Meinaan ku nytkin tykkään yhestä jätkästä niin mua alkaa harmittaa jo kun nään sen juttelemassa jonkun tytön kaa. Se kyllä on tosi harvinaista, koska kyseinen jätkä on ujoin poika kenet tiiän ja se just tekee siitä niin söpön! Hih!!
 Mitä mieltä ootte. Mitä ominaisuuksia pitää olla (ihan rehellisesti sanottuna) oikeessa kundissa?
 Pitääkö sillä olla hyvä perse vai riittääkö vaan luonne? Ja miten avioliittojutut teijän mielestä menee?
 Kommatkaa...